Meriterveiset, saariterveiset, hiekkaterveiset!
Kahden viikon ohjelma hermoparantolassa kayty lapi. Ohjelma sisalsi vierailun Kuala Terengganun idyllisessa pikkukaupungissa, taysihoidot Redangin paratiisisaarella ja alkeellisehkoissa oloissa “kituuttelua” pienemmalla Perhentianin kaksoissaarista – Perhentian Kecililla. Taytyy sanoa etta olo on kylla paljon seesteisempi ja saarilekottelu teki oikein hyvaa 🙂
K.Terengganu tavoitettiin hyppaamalla yobussiin Putran bussiasemalta KL:sta ja korottelemalla yon aikana Malesian niemimaan halki. Jaakaappi-ilmastoidussa bussissa leveilla penkeilla makoillen saavuimme kohteeseen aamuyolla ja valtettyamme laittoman taksin houkutukset saimme oikean taksin ja meidat kyydittiin Katan kanssa hotelliimme Permai Inniin. Olimme varanneet aikaisen checkauksen ja paasimme heti huoneeseen. Oli ihan luksusta nukkua PEHMEILLA tilavilla sangyilla, eika tunnelmaa latistanut edes lahietaisyydella sijainnut moskeija (miksi pitaa alkaa mesoamaan joskus aamu viidelta jo?). Hotelli oli melkoisen hiljainen, kuten koko Kuala Terengganun kaupunki. Turistisesonki ei selvasti ollut parhaimmillaan.
Ensimmaisena paivana herattyamme lahdimme tutkimaan Malesian pisinta rantaa. Pari sataa kilometria hiekkaista rantaviivaa ja rohkaisuna Lonely Planetin epamaarainen “taalla saattaa olla vaarallista uida” ..joo, ei selvinnyt onko syyna merivirrat, meduusat, hait vai merirosvot, koska paatimme olla uimatta. Meri oli melko aaltoileva ja tumma ja iso. Veikkaisimmekin varoituksen perussyyksi merivirtoja. Ranta oli autio, kunnes kaupungin keskustan suuntaan kaveltyamme sen kansoittivat noin 50m valein sijaitsevat leijanvuokraus/myyntikojut. Aimmin karun kohtalon kokeneet leijat toivat mukavia varilaikkuja laheisiin puihin.
Kaupungin voisi summata melko lyhyeen, joten teen sen. Pieni, paljon rumia betonirakennuksia, muutama hienompi pytinki (kuten sulttaanin hallintorakennus tjsp), muutama suljettu turistikohde, paistettua jaateloa. Paistettu jaatelo oli erittain hyvaa. Alueen erikoisjalkiruoka. Jaatolopallo dipataan lettumaiseen taikinaan ja uppopaistetaan nopeasti, jonka jalkeen tarjoillaan hillon tms kera. Suosittelemme.
Permai Inn –elamyksen jalkeen siirryimme Ping Anchorage –hostellin askeettisiin mutta asiansa ajaviin tiloihin. Huone oli valkoinen laatikko, jossa oli Ikea-sanky ja kattotuuletin. Rakennuksen katolla sijaitsi erikoisuutena varsin leppoisa oleskeluterassi, jolla oli kiva istuksia iltaa ja lueskella kirjaa ja miettia oliko jollakin kymmenista ylitselentavista paaskysista lintuinfluenssaa ja jos olisi, alkaisiko niita jossain vaiheessa vain sataa paalle. Naihin molempiin kysymyksiin vastaus ollee “ei.”
Terengganusta teimme paivaretken laheiselle padolle ja vesiputoukselle. Pato oli saanut aikaan Aasian suurimman tekojarven (tosin tama muuttunee kun se Kiinan superpatohanke valmistuu.. vai onko se jo valmis?) ja upottanut pari kylaa seka jonkin verran sademetsaa. Jarvella olisi varmaan ollut ihan kiva ajella veneella, silla silla sijaitsi useita pienia saaria ja osittain uponneen sademetsan muodostama “kummitusmetsa.” Malesian korkein vesiputous sijaitsi taas pienen automatkan paassa ja taalla nautimme piknik-lounaan. Lounaan jalkeen saimme vapaasti vaellella alueella ja pulikoida virrassa, kunhan ensin vannoimme oppaallemme etta pysyisimme kaukana varsinaisista putouskohdasta (emmeka rikkoneet tata saantoa ihan kauheasti). Uimiskelu oli erittain virkistavaa ja hauskaa. Varsinkin kallioilta syvempiin suvantokohtiin hyppiminen oli mukaansatempaavaa, kunhan paasi yli lievasta (liikojen kauhuelokuvien katsomisesta aiheutuvaa) hermostuneisuuden tunteesta, kun syvimmat kohdat olivat kaytannossa mustia eika syvyytta pystynyt maarittelemaan mitenkaan. Varovaiset mielen tekemat arviot vaihtelivat valilta 3-47 metria. Aika kului rattoisasti veteen hyppien ja virtauskohdissa liukuen. Siistia! Vahan kuin Langkawin putouksissa aikanaan mutta vetta oli paljon enemmin talla kertaa.
Seuraavaksi siirryimme Redangin saarelle taysihoidettaviksi… mutta sivujuonteena kuulumisia reporttereiltamme Singaporesta ja Kuala Lumpurista: Pauli ja Anu siis suuntasivat ensin Singaporeen ja matka sujui muuten ilmeisen mainiosti, paitsi etta he paasivat luomaan ensikontaktin luteisiin. Tavarat ja huone on pesty/myrkytetty/keitetty ja toivomme etta hyonteisista on paasty eroon lopullisesti. Poissaollessamme myos seka Paulin etta Marian vanhemmat tulivat vierailemaan Kuala Lumpurissa (ja osan aikaa Langkawilla). Valitettavasti emme kohdanneet, mutta Kata ja mina haluaisimme kiittaa kovasti suomalaisista lehdista, suklaasta ja ruisleivasta! Kiitos ja kumarrus =)
Redang: 3 paivaa ja 2 yota –resorttipakettimme oli varsin erinomainen ja meidat pidettiin varsin hyvin nalkaa nakemasta. Ohjelmaan sisaltyi syomisen lisaksi 3 snorklausreissua ja paasimme tutustumaan Malesian merenalaiseen elamaan. Korallit olivat kylla varsin vaatimattomia suurelta osin ja tama tuotti varsinkin Katalle pettymyksen. Itse olin enemman suuntautunut meriotusten bongaamiseen ja pysyin kylla erinomaisen viihdytettyna. Paasin nakemaan luonnontilaisena niin hervottoman kokoisia pallokaloja (piikeilla ja ilman), vuokkokaloja, papukaijakaloja kuin myos hervottoman kokoisen mureenan ja ihan elavan merikilpikonnan ja haikaloja! Muurena oli varsin vaikuttava tapaus, varsinkin kun en osannut ollenkaan odottaa nakevani sellaista ja satuin uimaan miltei sen paalta vahingossa.. onneksi huomasin ajoissa, silla sen hampaat nayttivat aika ilkeilta. Paasin nakemaan otuksen kokonaisuudessaan, kun se eraassa vaiheessa vaihtoi pesakoloa. Pituutta silla oli noin 2m ja leveytta parhaimmillaan varmaan ainakin 40cm. Upea kala ja todella kunnioitustaherattava! Kilpikonnan nakeminen oli myos hieno elamys – yhtakkia se vain oli edessa ja katselimme siina toisiamme. Kun yritin tehda lahempaa tuttavuutta, konna hermostui ja lahti uimaan hiljaksiin kauemmas enka voinut seurata, koska alueella oli rajoin maaritelty kohta jossa sai snorklata. Hait bongasi ensimmaisena Kata ja uituani paikalle paasin minakin todistamaan miten kolme mustaeva(?)riuttahaita partioi vesia etsien ravintoa. Kooltaan melko pienet (noin 60cm) hait herattivat kylla vaistomaisesti pienta hermostusta, tai kuten Kata totesi “alkoi heti soida paassa dun-dun-dun-dun” (Toim.huom. Tappajahain tunnari).
Redangin paketin kaytettyamme oli aika siirtya tehohoidon viimeiseen vaiheeseen, Perhentianille. Taalla vietimme aikaa kahdessa eri hostellissa. Ensin pienella eristyksissa olevalla D’Lagoonilla jossa oli varsin rento tunnelma kitaraa soittavine hippeineen ja rannalla palmujen valeihin viritettyine riippumattoineen. Muutaman paivan eristyksen jalkeen siirryimme Coral Bayn alueelle joka oli ikaankuin valimuoto D’Lagoonista ja saaren suosituimmasta rannasta Long Beachista. Yosijana toimi Maya Chalets, joka oli myos varsin leppoisa ymparisto ystavallisine pitajineen. Kantapaikaksemme muodoistui viereinen Barracuda Cafe, jossa kavimme kaytannossa kolme kertaa paivassa aterioimassa. Paivan ruokailuhuippukohta saavutettiin grilliateriassa, jossa peruslisukkeiden ohelle sai valita kulloinkin tarjolla olevista grillattavista haluamansa. Listalla oli vaihtelevasti muunmuassa barracudaa, haita, kuningaskalaa, hummeria (tai jotain sellaista monijalkaista ayriaista) ja kanavartaita. Hyvaa oli.
Tassa vaiheessa paastan teidat pahasta ja vetaydyn hoitamaan kipeita sormiani. Jatkanen taas joku lahipaiva ja lisailen ehka vahan kuviakin. Parjailkaa! =)
*hugs*
Ikava on kaikkia teita perheenjasenia ja kavereita =] Vahan taas yhteytetympi olo kun paasi nettiin ja kirjoittelemaan.. Pitakaa huolta ittestanne!
Tags: Malaysia, Travel
Azrael
Heiiiii! Kuvia juu tahtoo nähdä. Hauska lukea pitkästä aikaa mitä siellä maailman toisessa ääressä (ei taida taipua noin…?) tapahtuu. Hienolta kuulostaa! Täällä odotellaan neljän päivän pääsiäislomaa kuin kuuta nousevaa…hermolomaa ajattelin viettää lukuisten leffojen parissa.
Halauksia! Ja yhteyksiä kans! Koetan saada meilailtua…heh