Antti Vs. Kaakkois-Aasia

Toista paivaa taalla Vang Viengin pikkukylassa nyt. Huomenna aamulla jatkuukin matka kohti Luang Prabangia. Alunperin olin suunnitellut lahtevani tanaan jo eteenpain, mutta paatin viipya taalla pidempaan ja samoin Luan Prabangissa, ja jattaa sitten Phonsavan ja Plain of Jars (ruukkujen tasanko, tjsp. historiallinen paikka, jossa satoja isoja kiviruukkuja siellataalla) valiin.. harmi sinansa kun sinnekin olisi ollut mukava menna, mutta aika ei oikeen riita kaikkeen ja kayn sitten mieluummin pari paikkaa vahan paremmin lapi.

Eilen saavuttuani loysin tieno Vang Vieng Orchid -majataloon ja otin huoneen nakoalalla joelle pain ja upeaan vuoristoon. Taytyy sanoa etta harvemmin ollut nain kaunista nakymaa ikkunasta missaan =) Korkeat, puiden peittamat kalkkikivivuoret ja pieni joki ja kauempana muutamia majoja. aika pian kotiuduttuani kavin syomassa halvan (mutta hyvan) paivallisen (koska “VIP” bussissa ei snackia tarjottu lupauksista huolimatta. eika naytetty leffoja. ja oli aika karsinamenoa.) ja sitten vuokrasin itselleni traktorin sisakumin ja hurautin tuktukilla ylavirtaan, josta sitten hiljaksiin kelluin takaisin lahtopisteeseen 🙂 Pari tuntia meni, enka pysahdellyt joenvarren juottoloihin (ja hyppypaikkoihin). Oli hienoa kylla vaan lipua alavirtaan ja katsella vuoria ja hiljaksiin laskevaa aurinkoa.. valilla soi taustalla 60-luvun hitit tai Bob Marley ja tunnelma oli aika rento 🙂

Illempana kavelin sitten ympari kylaa ja kavin syomassa Organic Farm Cafe:ssa. Tassa lahella on farmi, jolla kasvatetaan orgaanisesti vahan sita sun tata. Paikan suuri “juttu” tuntui olevan mulperipuu (mulberry). Sita loytyi niin teena kuin pirtelona ja viinina, seka aivan loistavan makuisina pannukakkuina. Suosittelen myos pirteloa! Hyvaa ruokaakin oli. Vaikka aika tulista. Soin laolaisen “lap” salaatin kanalla. Hikoamisen lisaksi tuli vetta silmista kun vedin henkeen kunnon chilimehut ensi haukkauksella.

Tanaan nukuin pitkaan ja kesti aikansa etta sain itseni ulosmenokuntoonkaan (univelkoja poies), mutta lopulta kavin aamupalalla, vuokrasin pyoran ja lahdin polkemaan kohti 13km paassa sijaitsevia luolia. Hieno reissu kylla yleisestiottaen, aurinko paistoi ja maisemana taas vuoristoa ja bambumetsia.. matkalla myos paljon lehmia ja muita kotielaimia. Ikava juttu sattui kun joku k***paa ajoi kauheaa vauhtia yhtaan hidastamatta vaan eteenpain ku kolme ankkaa oli menossa tien yli. Yksi ankka kuoli ja toiselta meni siivet sijoiltaan       =( En ymmarra miten voi olla niin “kiire” ettei voi hidastaa kun elaimia on tiella.. Toivottavasti ajoi tienmutkasta ulos seuraavassa kurvissa.

Luolille saavuin hiesta markana ja oppaaksi lahti yksi paikallinen poika. Oli hieno luola kylla! Kaveltiin sita varmaan lahemmas pari kilometria.. yksi pitka tunnelli. Muutamia sivuhaaroja kylla nakyi myos. Tippukivia katossa ja hassuja allasmuodostelmia lattiassa. Altaissa oli myos vetta osan matkasta aikalailla, ja eraassa vaiheessa tuli mentya vedessa vyotaisia myoten ja lopulta pysahdyimme maanalaiseen onkaloon, jossa tuli uitua. Ihanan kylmaa vetta ja syvaakin oli yli kaksi metria =) Taman jalkeen kaannyttiin takaisin. Vesi naytti hienolta lampun valossa, miltei kultaiselta kun se virtasi altaasta toiseen.. kieltamatta mielessa pyori myos The Descent -leffa hilpeine hirvioineen. Ihan hyva etta oli opas. Yksin ei varmaan olisi uskaltanut. Tai sitten olisi eksynyt. Uimapaikkaan kuului veden pauhua ja siella ilmeisesti oli vesiputous, jonka jalkeen luola jatkui viela kymmenen kilometria jonnekin maan sisaan. Luolasta poistuttua opas sitten pyysi kymmenta dollaria. En ollut nahnyt hintalappua missan, olisi tietenkin pitanyt tarkistaa.. sen siita saa kun on tyhma. Mutta maksoin lopulta vain viisi dollaria, kun sanoin ettei ole rahaa mukana enempaa 😛 Oli sita nyt hieman enemman, mutta ei sita kymmenta olisi kylla ollut ja pienibudjetti(tm) olisi karsinyt ihan hyvin myos..

Takaisintulomatkalla nain pienen kaarmeen tien pientareella.. ainiin! nain kanssa pienen ankeriaan siella joenmutkassa, kun ylitin paatilla jokea (10000kip,ovh). Retken jalkeen ollut aika vasy olo ja ennen tata vietinkin tunnin ja risat istuen parvekkeella auringonlaskua katsellen ja Dorian Grayn muotokuvaa lukien. Ei hullumpaa =) Nyt lahden syomaan mulperipirtelot ja huomenna sitten kohti Luan Prabangia.

kohtaamisiin!

P.S. Kiitoksia kommenteista Katalle ja Riitulle =) Kata, taalla ei taida toimia oikeen noi malesian numerot.. en tieda mika on. Laosin kansanmuseossa oli muuten maininta urhoollisesta Toveri Katasta, joka ampui alas helikopterin sodassa 😀 Riitu, mm-kisaa taallakin kaikki seuraa.. just nyt mm. tan “kahvilan” omistaja. Huokaus.

This entry was posted on Monday, June 19th, 2006 at 6:30 pm and is filed under Laos, Travel. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.